Nyt on tullut aika lopettaa kiertely ja kaartelu ja ottaa töihini vihdoinkin mukaan tarinankerronta. Siinä on sellainen sana mikä yleensä saa mut nostamaan kädet ilmaan ja kävelemään pois huoneesta. Tottakai jokaiseen kuvaan väkisinkin muodostuu jonkinlainen tarina, mutta että oikein lähtisin sitä oikein sormella sörkkimään on jotain aivan uutta.
Mielessäni on pyörinyt edelleen
Fairytale gone bad vaikka sen tekemisestä on jo kulunut jonkin aikaa. Myös
Sleeping Beauty jäi kaivertamaan. Ehkä tarinankerronnassa itseäni hiertää se ristiriita että mielikuvissani tarinankerronta on jotain imelää ja naiivia fantasiapelleilyä ja kuitenkin ne tarinat joista pidän ja joille altistan itseäni menevät myös suurimmaksi osaksi sinne höpöhöpömaahan. Mutta jos hyppään siitä huolimatta höpöilemään pää edellä, mutta lupaan tehdä sen omalla tyylilläni. Tämä on ensimmäinen sukellus...
...tarkoittaako tämä sitä että mun pitää oikeasti piirtää jotain taustallekkin? Jep.
Tuskien taival saapui vihdoinkin päätökseen. Tausta ei oikein toiminut ja käytännössä tein sen pariin kertaan uudestaan, ja vielä kolmannen ja neljännellä kerralla liehuvat pilvet saivat väistyä räjähdyksen tieltä. Alkuperäistä pääsee katsomaan Facebookista. Pidin ihosta sen verran paljon, etten kehdannut jättää keskenkään.
