Hunger for Life

Tuorein työni Hunger for life, jota aloittelin Kaarinassa ja nyt sain päätökseen täällä Helsingissä. Annoin tälle suuren määrän rakkautta ja lämpöä. Tämä on tällainen tribuutti kaikelle ihanille asioille maailmassa joita saan/olen saanut kokea. Olen suorastaan ahminut elämää tänä vuonna. Inspiroiduin myös totaalisesti kun näin tämän kuvan. Halusin yrittää venyttää taitojani vähän pidemmälle ja panostinkin paljon ihon tekemiseen, sekä sen lämpöisyyteen.

...ja syy siihen miksi ylipäätään olen täällä Helsingissä? Tässä johtolanka=):

Safe and sound

Isojen muutosten edetessä teki mieli piirtää kuva muistutukseksi että olen turvassa tapahtui mitä vain. Voin nauttia ja innostua täysin sydämin muutoksista ja sitä tässä ollaankin tehty!

Arkiston aarteita, vol2

Aarteita paperipinojen keskeltä, vuodelta angsti!

PS. Olen ollut Helsingissä vähän väliä opiskelemassa uutta työtäni, olen aivan innoissani pestistä! Vapun jälkeen seuraa muutto pelipaikalle.

2D artist magazine & Whatanart.com

Pienenä mainostuksena ilmoitan, että kuviani pyydettiin uudelle nettisivustolle nimeltä www.whatanart.com. Sain sinne tämännäköisen edustuksen:
http://whatanart.com/2012/04/04/digital-paintings-heidi-muranen/

Lisäksi yksi kuvistani, Victory, julkaistiin online lehdessä nimeltä 2d artist magazinessa, galleria osiossa. Siellä pystyy vielä hetken kyseistä numeroa selailemaan.

Kävin viikonloppuna jälleen Lontoossa ja sieltä saavuttuani sain melkein heti kuulla saaneeni työpaikan kesäksi Helsingistä. Tulee jännä kesä! Koko pienen ikäni olen sahannut Piikkiö-Kaarina-Turku väliä, joten muutos tähän "landeiluun" on tervetullut, kiitos!

It's all forgiven

Jos edellisen kuvan aiheena oli "boksista" pois pääsy ja sen turhuuden tajuaminen, niin nyt matka jatkuu siitä eteenpäin tämän symbolisen kuvan kera. Olen lähtenyt pois omilta mukavuusalueilta ja käynyt mielestäni läpi asioita jotka on jääny vuosien saatossa jonnekkin takaraivoon kummittelemaan ja päästäny niitä yksitellen menemään (ja niitä tuntuu olevan paaaaljon). Mutta kuten kuvan nimikin sanoo "It's all forgiven".

Ajatusten putsausprosessin sivuvaikutuksena olen alkanut venymään myös keholtani ja poistumaan siltäkin osin mukavuusalueiltani. Olen aina liikkunut säännöllisesti, eli esim. käynyt salilla. Nyt kuitenkin olen alkanut kaipaamaan aivan uudenlaista tapaa käyttää kehoani ja L i i k k u a. Jonkun aikaa sitten jo aloitinkin bodyrock-treenit, nykyisin Zuzana Lightin treenit...entinen bodyrockin host(en siedä bodyrockin nykyistä vetäjää), se on ollut aivan ihanaa vaihtelua tylsään salilla käymiseen. Innostuin myös kokeilemaan Nia-tanssia. Siellä huomasin että kehoni on aivan jäykkä (kuten vanhat pinttyneet ajatukset). Sen lisäksi innostuin hankkimaan kotiini minitrampoliinin, jolla on ollut lapsellisen hauskaa pomppia ja on muuten hikistä hommaa. Olen ihastunut myös Tracy Anderssonin treeneihin, joista myös pientä videopätkää alla.

Bodyrock/nykyinen ZWOW...


Nia-tanssia...


Tracy Andersson treeniä...

Yes! I could not fit into that box!

Olen muhinut nyt tätä kuvaa jo jonkun aikaa joten aika päästää irti. En ole siihen täysin tyytyväinen, mutta tämä on sellainen kuva jonka ei ehkä kuulukkaan olla täydellinen. Kuva on jossainmäärin omakuva ja kertoo suuresta oivalluksesta jonka tajusin. Olen tuntenut todella paljon syyllisyyttä, itseinhoa jne, enkä ole kyennyt keksimään järkevää syytä miksi näin. Lopulta otin "pääni käteen" ja tajusin että syyllisyys ja itseinho kumpusi siitä, etten kerta kaikkiaan enää keksi/osaa miten täyttää kaikki vaatimukset mitä yhteiskunta ja jotkut ihmiset menneisyydestä on tiedostamattaan asettanut. Uskalsin vihdoin myöntää että EN EDES HALUA täyttää niitä vaatimuksia. Kun tajusin tämän en voinu muuta kuin nauraa ääneen. Miksi olen edes yrittänyt? Sääntöjä ja mitä lie odotuksia tulee koko ajan lisää ja lisää ja ne on ihan älyttömiä suurimmaksi osaksi. Tee sitä tee tätä, ei noin voi tehdä, plaaplaa ja olen menny siihen aina ihan kympillä mukaan, enkä ole uskaltanut kysyä mitä Heidi haluaa. Kohtuullisen vapauttavaa tajuta, että kukaan ei tule rankaisemaan mua jos teen asiat niin kuin ITSE HALUAN. Hah! Siinäpä se ja siksi tämä kuva.

Two queens

Idea tähän työhön lähti olutpullosesta. Ajattelin että se olisi esteettinen tavara ja hauska piirtää. En sitten tiedä missä vaiheessa punaviinikin liittyi mukaan ja korttiteema, mutta en valita. Olen ihan riivattuna piirtänyt pientä piperrystä enkä tunnu saavan tarpeekseni. Takapuoli on ainakin ihan puutunut, joten taidan hetkeksi siirtyä hyppimään hyppynarulla.

Awakening

Uhrasin pari kananmunaa malliksi tätä kuvaa varten, tosin kisut söi ne liejut. Aloitin tämän ja yhden toisen kuvan tekemistä eilen aamulla ihan innoissani ja sain tänään päivällä valmiiksi tämän kuvan. Tähän piirrokseen liittyvä tarina kumpuaa aikasemmasta tekemästäni työstä The Birth. Olen hautonut mielessäni ihmisversiota samasta aiheesta ja tässä se on kuoriuteneena. Olen äärimmäisen ylpeä jalasta, siitä tuli paras jalka ikinä.

"Welcome darkness"

Tämän kuvan piti olla vain nopea räkäisy, joka ei ikinä päädy mihinkään, mutta lopulta jäin viilaamaan jokaikistä yksityiskohtaa pidemmälle ja pidemmälle. Yleensä kun kuva on "valmis", siinä on monia kohtia joita jää miettimään että tuonkin olisi voinut viimeistellä. Nyt korjasin ne kaikki...goddammit. Mutta toisaalta, se on loputon suo, koska aina löytyy jotain minkä olisi voinut tehdä vielä paremmin.

Kuva lähti siitä liikkeelle kun kikkailin taas digijärkkärillä ja valoilla. Varjot ja kontrastit on sellaisia asioita joista ei ikinä saa tarpeekseen. Joitain yksityiskohtia:

Aika harvoin tulee vastaan jotain sellaista taidepläjäystä (musiikki, kuva, animaatio, elokuva...whateva) mistä tulee totaalinen pakkomielle. Kävin leffassa katsomassa Girl with dragon tattoo-elokuvan ja tunnusmusapätkä jäi vainoamaan mieltä, niin kuva kuin musa. Ihan uskomaton!

Piirtolevy&Photoshoptyö: Victory

Hetken hengähdys kaiken kaaoksen, pelkojen ja haasteiden jälkeen. Näin voisin kuvailla tätä työtä. Henkilökohtaisempaa, indeed. Ah mitä terapiaa!